Pitkään olen ihmetellyt mikä kumma siinä on, etten osaa laittaa sukkahousuja jalkaan rikkomatta niitä. Itseasiassa rikon ne jo ennen kuin saan ne edes pois paketista. Miten ihmeessä ne kuuluisi konttiin vetää? Vaikka kuinka varovasti niitä yritän rullata ja pujottaa niin aina, joka ikinen kerta johonkin kohtaan tulee silmäpako. Tosin kissoilla on silloin tällöin myös osuutta asiaan. :) Kynnet saa mukavasti iskettyä sukkiksiin kiinni. :) Joskus harvoin käy niinkin, että saan ne ehjinä jalkaan, mutta se ei silti takaa menestystä. Viimeistään siinä vaiheessa kun on kaikki muut releet päällä ja valmiina lähtöön jokin tai joku tarttuu niihin kiinni. Ja siinä taas ollaan.

Toinen asia tai esine, jonka saan aina heti ensimmäiseksi rikki, on sateenvarjo. En tiedä kuinka mones sateenvarjo tänä vuonna on jo menossa. Ei tarvita suurtakaan puhuria kun kapistus kiepsahtaa nurinperin. Ja kun kerran on niin käynyt niin eipä siitä enää kunnon kalua tule. Pitkään kuljin toispuoltaisella varjolla, koska en halunnut millään ostaa uutta. Mutta joka ainut kerta kastuin. Vesi valui valahtaneelta puolelta niskaan. Niinpä sitten luovutin ja muutama viikko sitten kävin ostamassa uuden. Ja kuinka ollakkaan, kun olin tekemässä sisäänajoa, tuuli tarttui ja nurin meni. Siis miten se voi olla mahdollista? Äidillä on ollut sama varjo ties kuinka kauan ja on yhtä hyvässä kunnossa kuin uutena. Pidänkö omaani jotenkin väärin vai missä helkutissa on vika? Viime kesänä sain oikein ison ja tukevan sateenvarjon ja sanottiin, että tätä et rikki saa sitten millään. Ehdin jo riemuita, mutta kaikki ilo oli ennenaikaista. Sekään varjo ei paria viikkoa kauempaa kestänyt.

Tämä on ensimmäinen "näistä piti tulla Haruhat"-kämmekäs. Omaan käteeni ihan sopiva, mutta saapi nähdä kuinka hyvin istuu ystäväni käteen.

Minkä numeroisilla puikoilla kannattaisi huivi kutoa, jos teen sen kaksinkertaisesta merinosilkistä? Ettei vain menisi huivi piloille.