Tännekin on pian luvassa uusia juttuja. Elämä on ollut jonkin aikaa vähän sekaisin, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa selkiämään, joten jos jaksaisi taas päivitellä

Kyllä sitä meilläkin osataan rentoutua. Sehän on hyvin olennainen osa kissan elämää... :)

Romeo

Taisto

Viu..en tosin ole varma voiko tuollaisessa mutkassa olla rento... :)

Sain ensimmäisen kynsikkään tehtyä, aika blääh, mutta kyllä ne varmasti lämmittää. Ohje on Novitan Talvi 2007 lehdestä. On siinä komeat nakkisormet...

 

Ensimmäistä kertaa ajattelin osallistua kissakuvahaasteeseen, johon löysin juuri sopivan kuvan.

Kuvasta näkee hyvin miksi meillä ei ole enää ainuttakaan kasvia/kukkasta. Nekin, jotka roikkuivat katosta ovat päässeet parempiin koteihin... :)

Käsitöistä ei vieläkään ole mitään uutta kerrottavaa.

Elämä on todellakin muuttunut melkoisesti viimeisen viiden viikon aikana. Elämääni on tullut uusi ihminen ja hän on ihanalla tavalla sekoittanut kaiken, niin hyvässä kuin pahassakin. :) Päivät kuluvat töissä ja illat kainalossa kyhjöttäen. Tosin nyt on olo aivan sekaisin, sillä kainalo joutui koko illaksi ja yöksi töihin. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, jotta aika kuluisi ja toisaalta ei edes tee mieli tehdä mitään.

Samalla kun olen aivan onneni kukkuloilla, mieltä painaa pieni epäilys. En pysty luottamaan ihmisiin kovinkaan helposti ja se on tällä hetkellä ongelma. Vaikka J (siis tämä kainalo) vakuuttaa, että haluaa olla kanssani ja todellakin välittää ja pitää musta, en voi olla miettimättä, että mitä tässä on takana. Koska eihän kukaan noin ihana ihminen voi haluta olla mun lähellä tai viettää aikaa mun kanssa. Ja tämän takia mulla on epävarma ja paha olo koko ajan ja haluaisin jatkuvasti varmistaa, että J on tosissaan eikä pelleile kanssani. Olen tätä kysynyt häneltä ja vastaus on ollut, että ei todellakaan pelleile. Mutta miten ihmeessä voin oppia luottamaan siihen, että tämä todellakin on totta ja että J ei ole ainakaan vielä menossa minnekään? Koska hän ei ole kertaakaan antanut aihetta epäillä sanojaan tai pettänyt luottamustani.

Edellä mainitusta syystä käsityöt eivät ole oikein edistyneet. Muutamat sukat olet tehnyt tai siis vain toisen, kyllästys on iskenyt ensimmäisen jälkeen. :)

  

Mystic Waters Shawl on pahasti jäljessä, jota siis tämä mytty esittää, mutta en jaksa välittää siitä sen enempää.

Tällä viikolla otin myös uuden tatuoinnin. Vähän pienemmän tällä kertaa hieman ranteen yläpuolelle, käden sisäpinnalle.

Ja nyt yritän jotenkin saada aikani kulumaan ja olla miettimättä J:tä... :/

Pitkästä aikaa...hengissä ollaan, elämässä on tällä hetkellä menossa melkoinen muutos. Kaikki on vielä alkuvaiheessa, mutta aikaa käsitöille ei valitettavasti tunnu löytyvän. Mutta kunhan tilanne rauhoittuu ja normalisoituu, niin kyllä se tästä. 

Liityin Ravelryyn ja mielenkiinnolla odotan koska kutsu käy.

Mystic Waters Shawl KAL on mulle lajissaan ensimmäinen kal. Huivista on tulossa todella kaunis, vihjeissä olen jo jäljessä, mutta se ei varmaankaan ole niin vaarallista. :)

En tiedä johtuuko saamattomuus ja väsymys syksystä ja pimeydestä. Toisaalta musta syksy on kaikkein paras vuoden aika, sataa vettä, tuulee ja hämärtää. Mutta tähän aikaan vuodesta on myös aina veto poissa.

Tiistaina oli työpaikkani ja muutaman muun samanmoisen paikan välinen epävirallinen sählyturnaus Turussa. Olen pelannut sählyä tai pitänyt edes mailaa kädessä viimeksi 4-5 vuotta sitten. Kun pääsin kentälle, ei ollut minkäänmoista käryä mitä sillä mailalla pitäisi tehdä tai minne kuuluisi juosta kun vastustaja tulee jyränä päälle. Mutta oli hauskaa!! En muista koska olisin viimeksi nauranut niin paljon kuin sen päivän aikana. Annoin eräässä pelissä kaikkeni :) ja sen seurauksena sukelsin komiassa kaaressa laitaa päin. Polvista ja toisesta kyynärpäästä lähti nahkat ja toinen polvi on vieläkin aivan musta. Turnauksen jälkeen oli saunailta isäntien saunalla ja voitte vaan arvata mitä siitä seurasi. Seuraavana päivänä oli aivan järkyttävä krapula ja piti mennä seitsemäksi töihin. Teki jonkin verran heikkoa. :)

Käsitöitä on tullut tehtyä jonkin verran, lähinnä niitä sukkia ja tätä huivia Novitan Karusellista.

Osallistun myös jouluyllätysvaihtoon. Todella mielenkiintoista nähdä minkälaisen paketin saa ja mitä sitä parille keksii.

Tänään ymmärsin mikä on sunnuntain syvin olemus!!! Eli tarkoitus on tehdä tai olla tekemättä juuri sitä mitä haluaa toisin sanoen, käsitöitä, paketti Domino-keksejä ja 1½ litraa kylmää maitoa, sohvalla löhöilyä vällyjen alla. En tiskannut vaikka ehkä olisi pitänyt, en tehnyt ensi viikoksi ruokaa vaikka olisi ehkä pitänyt...en ole päivän aikana tosiaankaan tehnyt yhtään mitään sellaista mitä olisi pitänyt, mutta ei vain kiinnostanut. Joten täydellinen sunnuntai!!

Annoin tässä taannoin Romeolle karvaisen lankakerän, jolle herra teki näin:

Raivoisaa repimistä ja ähkimistä. Kerä koki loppunsa hyvin nopeasti, mutta ei taatusti kivuttomasti. :)

Tasapuolisuuden nimissä laitan kuvia vielä muistakin karvan kasvattajista.

Kanasetkin ovat edistyneet roimasti:

Tosiaankin ensi lauantaina on tarkoitus Järjenäänen kanssa tehdä kurssimatka Kauhajoelle. Itse olen suunnitellut ostavani seiskaveikkaa niin paljon kuin kukkaron nyöri antaa myöden, tarkoituksena tehdä paljon paljon sukkia ja ehkä muutamat lapaset. Olen huomannut, että sukan kutominen korvaa edes jotenkin ne puutteet, joita tällä hetkellä valitettavasti elämässä on. :)

Jaahas, siitä onkin taas hetken aikaa kun olen viimeksi kirjoitellut. Liekö sitten syynä pienoinen syysväsymys kun suurinpiirtein kaikki vapaa-aika on mennyt sohvalla loikoillessa. Energiaa ei ole ollut juuri nimeksikään, välillä olen sentään hiukan jaksanut käsitöitä tehdä. Mutta noin muuten niin mitään maata mullistavaa ei ole tapahtunut. Tosin lähimmät sukulaiset ovat sairastelleet oikein urakalla, toiset valitettavasti vakavammin. Se on vetänyt mielen vähäsen matalaksi. :(

Romeo on löytänyt uuden ihastuksen kohteen, nimittäin veden. Eräänä iltana päästin Romeon suihkuun kun piti aivan hirmuista metakkaa suljetun vessan oven takana. Siitä lähtien ollaan "yhdessä" suihkuteltu, Romeo istuu suihkun ajan pesukoneen päällä ja jahtaa suihkuverhoa pitkin valuvia vesipisaroita. Kun olen sulkenut suihkun, pieni mies siirtyy vahtamaan seinää pitkin valuvia vesipisaroita. Toimintaa ei häiritse edes se, että peppu ja tassut kastuvat vaan vesi on niin uskomattoman mielenkiintoinen juttu. Tässä kuvia kun tutustuttiin hanasta juoksevaan veteen. :)

Ja niistä käsitöistä...1½ dollarin neuletakki valmistui. Siitä tuli ihan kiva, ehkä käytän joskus jossain. Vaatteita kutoessa on aina vähän niin ja näin, koskaan ei tiedä miltä valmis vaate näyttää päällä. Mutta tulipahan tehtyä.

Kanasetkin ovat edistyneet, hitaasti mutta varmasti.

Sukkia olen tehnyt muutaman kappaleen. Talvi tekee tuloaan ja varpaat palelee koko ajan. Sukkien kutominen on myöskin hyvin rentouttavaa, saa vain tehdä eikä tarvitse ajatella yhtään mitään.

Eilen olin kaverini kanssa Turussa ja kuin sattumalta löysin lävistysliikkeen, jossa läväreitä tehtiin ilman ajanvarausta. Ennestään mulla on lävistys kielessä ja ylähuulessa ja nyt sitten vielä alahuulessa. Mietin,että mitäköhän töissä tykkäävät...

Huoh, väsymys on viime aikoina ollut melkoinen! Käsityöt ovat edistyneet, mutta tänne kuvien laittaminen on ollut ylivoimaisen raskasta. Töissä on ollut välillä aivan tolkuttoman kiirettä ja varsinkin nyt kun kaikkien kesälomat on pidetty.

Ja onhan tässä ollut vähän muutakin...yksinäisyys painaa päälle kovalla voimalla. Töistä kotiin tuleminen on vaikeata, vaikka kissat ovatkin vastassa, niin ei se kuitenkaan vastaa sitä, että kotona olisi toinen ihminen. Jotkus asiat olisi varmasti helpompi kestää eikä kaikkea tarvitsisi hoitaa yksin. Kaikkein vaikeinta on iltaisin ja aamuisin. Iltaisin pitää mennä yksin nukkumaan ja aamulla pitää herätä yksin. Eräs ystäväni toi suurta helpotusta yksinäisyyteeni viikonloppuna, mutta valitettavasti se kesti aivan liian lyhyen ajan. Mutta kiitos siitäkin ajasta. :)

*Raivoisa ärjähdys*. Eilen ja tänään olin uuden palkkaohjelman koulutuksessa ja voi hyvää päivää!!! En ymmärrä mikä vika vanhassa ohjelmassa mukamas on, toimii vallan mainiosti ja palkat tulevat ja menevät ilman ongelmia ajallaan. Uuden ohjelman kanssa tulee taatusti ongelmia. Pitääkin varoittaa työntekijöitä ja kehottaa jättämään joulukuun palkasta jotakin taskun pohjalle tai jättää joululahjat ostamatta kokonaan, koska tammikuun palkasta ei tiedä tuleeko sitä ollenkaan. Uusi ohjelma nimittäin otetaan käyttöön tammikuussa. :)

1½ dollarin neuletakki on edistynyt. Takakappale ja molemmat etukappaleet ovat valmiit ja ensimmäinen hiha hyvässä vauhdissa. Kuvia laitan vasta kun on kokonaan valmista.

Tilasin viime viikolla Käsityökorista tämän

joka on nyt tässä vaiheessa:

Kyllä tästä vielä kana tulee. :)

Olin erittäin iloinen saadessani kunnianapin! Kiitoksia oikein paljon Tintsku!!!!!

Voisin jakaa kunniaa eteenpäin ja ojentaa nappulan Päiville.

Tässä muuten kuvaa vihdoinkin tapetoidusta makuuhuoneesta. Mielestäni tapetti on oikeinoikein hieno, ei tunnu tummalta vaikka onkin melkein musta.

Lopuksi vielä kissat nuuhkimassa ah! niin sulotuoksuista ulkoilmaa. :)

Muutto on vihdoin onnellisesti takana!! Uudessa kodissa on nyt asuttu viikon päivät ja kaikki on mennyt oikein hyvin. Kissat olivat rauhallisia, tappeluita ei syntynyt ja nyt kaikki ovat asettuneet omille paikoilleen, jokainen on löytänyt omasta mielestään parhaimmat nukkumapaikat. Itsekin alkaa tässä jo pikkuhiljaa rauhoittumaan. Tavarat ovat paikoillaan, muutama taulu, ryijy, lamput ja makuhuoneen tapetit on vielä laittamatta, mutta suurin työ on kuitenkin tehty. Ja hyvä täällä on olla. Kuten alla olevista kuvista näkyy:  :)

Taisto tutkailee maisemia, jotka 7. kerroksesta ovat oikein mukavat.

Käsitöitäkin olen ehtinyt kuin ihmeen kaupalla tehdä. Tämä valmistui muutamassa päivässä, lankana Novitan Mambo ja ohje nro 58 uusimmasta Novitasta.

Myös muutamat sniikkerit ovat valmistuneet ja näistä onkin tullut mun ehdottomat lempparit.

Amerikan langatkin tulivat. Toimitus kesti 2 viikkoa, joka mun mielestä oli huiman nopeata. Postikuluja tuli sittenkin hieman enemmän noin 16 euroa + tullimaksu 15 euroa. En ollenkaan osannut edes ajatella tullimaksuja, mutta olisihan se pitänyt arvata kun tavara tuli EU:n ulkopuolelta.

Oikein mukavaa lankaa kutoa, pellavaakohan tuo oli suurimmaksi osaksi. Ei mitään superhyperpehmeää, mutta ei taatusti kutita. Vähän sellaista kuitumaista,tykkään tykkään. :)

En ole Potter-fani, pidän kyllä kirjoista, mutta minulla ei ollut tarvetta jonottaa uusinta tulokasta lauantai-aamulla kirjakaupan edessä. Ystävän kanssa lähdettiin eilen aamulla käymään Porissa ja sattumalta käveltiin Suomalaiseen kirjakauppaan. En ollut suunnitellut ostavani uusinta Potteria, mutta tämä yksilö oli jätetty hyllyyn ihan yksin. Hintakin oli alennettu, joten ajattelin,että ei siitä haittaakaan ole vaikka ostankin.

Kuljeskelimme kirjakaupassa tovin kun vieras nainen ja mies kamera kaulassa tulivat luoksemme ja sanoivat olevansa Satakunnan Kansasta. Halusivat ottaa musta kuvan ja kirjoittaa jutun, koska mulla oli uusin Potter kädessä. Kieltäydyin kohteliaasti, koska en todellakaan halua naamaani komeilemaan lehden sivulla. Olivat hyvinkin sinnikkäitä, mutta sanoin etten ole intohimoinen fani, joten jutun tekeminen musta on ihan turhaa. Otsikoksi olisivat varmaankin laittaneet jotain tyyliin "Ikionnellinen Harry Potter-fani sai käsiinsä kaupungin viimeisen kopion" tai jotain muuta yhtä nerokasta ja harhaanjohtavaa. Joten juttua eivät saaneet. Mutta minä ostin kirjan, jota tosin en ole vielä kerinnyt edes aloittamaan.

Viime viikolla sain vihdoinkin ensimmäiset Interweave Knitsit, kevään ja kesän numerot. Kevät lehdestä löysin oikein nätin mallin, Dollar and a Half Cardigan. Lankana tässä neuleessa on Reynolds Soft Linen.

Tuota lankaa ei Suomesta saa, joten käytin hieman enemmänkin aikaa ennenkuin googlettamalla löysin lankaa myyvän kaupan. Kauppa on Patternworks ja valikoima vaikutti erittäin lupaavalta. Tein tilauksen keskiviikkona, sivuilta saa seurattua tilauksen edistymistä, ja ilmeisesti tilaukseni on laitettu postiin heti seuraavana päivänä. Eikä postikulujakaan tullut kuin 8 dollaria, joka taitaa olla vajaat 6 euroa. Uskomattoman halpaa, jos tuo nyt pitää paikkansa. Mielenkiinnolla odotan kuinka pian saa paketin hyppysiini. Toivottavasti seuraavan päivityksen aiheena on ihan uudet ja ennen kokemattomat Ameriikan langat. :)

Muutto lähestyy päivä päivältä. Kahden viikon kuluttua meidän pitäisi sitten jo olla onnellisesti uudessa, ihan omassa kodissa. Kyllä tätä on odotettukin, huhtikuusta lähtien. Muuttoa ennakoiden, kävin eilen kaikki makuuhuoneen ja keittiön kaapit läpi. Heitin kaiken ylimääräisen surutta pois, kaikki sellaiset tavarat, joita en taatusti tule enää tarvitsemaan. Ja tässä tulos:

4 kpl 200 litran jätesäkkiä + yksi samanlainen vaatteita Uffiin. Ja yhä tuntuu siltä, että kaapit ovat täynnä tavaraa. Uskomatonta miten sitä tulee kerättyä kaikenlaista eikä sitten raaski heittää pois.

Järjenääneltä sain useammankin muovilaatikon, joista suurin osa täyttyi kirjoista. Siinä saakin jonkin verran punnertaa, että saa ne seitsemänteen kerrokseen. Ensin kuitenkin ne piti testata:

Ja todettiin niin hyviksi, että uni tuli hyvin. :)

Romeolta leikattin vajaat pari viikkoa sitten pallit ja kyllä on nuori mies rauhoittunut huimasti. Enää ei öisin mouruta naisten perään tai kiusata muita kissoja tai emäntää. Kaikki meni hyvin ja Viukin suhtautui rauhallisesti vaikka Romeo haisikin eläinlääkäriltä.

Kuuntelen tässä samalla Metallicaa ja olen ihan hiukan vaan kateellinen niille, jotka jollain ihmeen tavalla saivat liput Metallican tämänpäiväiseen konserttiin. Miten ihmeessä ne onnistuivat siinä? Toivottavasti osaavat nauttia...perkule. :) Until it sleeps-video on mielestäni aivan mahtava. Ja tässä on aivan uskomaton fiilis!! Kunpa olisin ollut paikalla.

Nyt on sitten uusi tatuointi. Ja ainakin omasta mielestäni se on hieno! Istunto kesti 3 tuntia taukoineen. Istumalihakset olivat hieman kovilla ja välillä nipisti inhottavasti, mutta muuten hyvin miellyttävä kokemus. Ehkä sitä on vähän hullu kun nauttii pienestä kivusta, mutta nautintonsa kullakin. ;) Ja toki miellyttävyyttä lisäsi suloinen, vähäsen hiljainen tatuoija. Kaverilla oli kädet ja jalat täynnä kuvia ja päässäkin oli muutama, mutta ne eivät olleet ollenkaan huonomman näköisiä. Kun tatuoinnit on hyvällä maulla tehty, niin mikäs siinä vaikka niitä olisi enemmänkin.

Järjenäänen kanssa vietettiin eilen iltaa pubissa, piti käydä vain yhdella, mutta kummasti ilta venähti aamuun saakka. Meidän kanssa tuli juttelemaan 2 miestä, joista toinen bongasi heti tatuointini. Sanoi vain, että komean kokoisen olet ottanut ja näytti sitten hieman häpeillen omaansa, joka oli niin pieni, että pisti ihan naurattamaan. Mies sanoikin sitten, että tämän jälkeen hänen täytyy kyllä käydä suurennuttamassa omaansa. En tiedä, kokevatko miehet jonkinlaista alemmuuskompleksia vai peräti jonkinlaisena "uhkana", jos naisella on suuri tatuointi. Huomiota tuntui ainakin herättävän. Kuva on huono, mutta minkäs teet kun omatoimisesti kuvaa. :)

Pahus sentään kun myöhästyin taas Sny:stä. :(

Juhannus sitten oli ja meni. Mitään ihmeempiä en touhuillut, hyvin rauhallisesti elelin, niinkuin aikaisempinakin juhannuksina.

Mulle juhannus ei ole koskaan ollut syy juhlia, mielelläni olen kotona oleskellut ja ollut tyytyväinen pidemmästä viikonlopusta. Raju ryyppääminen ei myöskään mun kohdalla ole koskaan ollut SE juttu. Seuraavana aamuna on huomattavasti mukavampi herätä kun pää ei jomota ja sisuskalut pysyy siellä missä niiden kuuluukin.

Raumalla on muutenkin juhannuksena rauhallista vaikka täällä muutama ylimääräinen heppunen onkin juhlien takia. Itse asun kyllä keskustassa, mutta sen verran syrjässä itse tapahtumapaikasta, että sitä ei oikeastaan edes huomaa, että Rauman asukasluku on kasvanut muutamaksi päiväksi. Mitä nyt vastaan tulee joitakin epämääräisen ja ei niin kovin raumalaisen näköisiä hemmoja.

Ikävää oli ne muutamat kuoleman tapaukset ja pahoinpitely. Kaikkea sitä sattuu, mutta noin isossa laumassa kaikkea ei valitettavasti pysty mitenkään valvomaan. Perjantaina kävin iltakävelyllä aivan alueen vieressä ja olihan siellä telttoja ja ihmisiä. Kaikki paikat aivan tupaten täynnä. Mutta kyllä oli jotenkin ahdistava fiilis. Ihan liikaa ihmisiä samassa paikassa mun makuuni.

Pamelakin sitten tosiaan oli paikalla. Vähän oli epäilyksiä, että mahtaakohan ilmestyä ollenkaan, luultiin Sedun mainoskikaksi. Mutta todellakin oli kuulemma perjantaina käynyt kahdesti lavalla pyörähtämässä. Että ei sen kummemmin ollut esillä. Kuinkakohan huimat kustannuksesta vierailusta aiheutui? Olivat kuulemma ensin yrittäneet Paris Hiltonia tänne, mutta sattuneesta syystä ei ollut päässyt tulemaan. Toivottavasti jatkossakin täällä käy suuren maailman tähtiä, mutta ehkä ensi kerralla jokin suurempi ja kuuluisampi bändi.

Jotta ei ihan kuvaton olisi niin tuskalla ja vaivalla otettu kuva edellisestä tatuoinnista. On aikamoisen hikistä vääntöä yrittää kuvata omaa selkää. :) Kylläpä on töksähtelevää tekstiä, mutta nyt ei niin kauheasti jaksa keskittyä...

Onpahan taas mennyt viikko nopeaan! Mitään sen kummempia en ole saanut aikaiseksi, töistä kun tulee kotiin niin varsinkin tällä viikolla on väsymys ollut melkoinen. Sen verran jaksoin yhtenä päivänä töiden jälkeen raahautua kaupungille, että kävin varaamassa ajan uuteen tatuointiin. Harmikseni pitää odottaa kolme viikkoa. Tällä kertaa "kuvasta" tulee huomattavasti isompi kuin mitä aikaisemmat. Olen miettinyt, että mitäköhän työkaverit ajattelevat. Onneksi meidän toimistossa suhtaudutaan hyvin avoimesti kaikkeen tällaiseen "humputukseen". Se, että mitä työmaan miehet ovat asiasta mieltä, on sitten asia aivan erikseen. Sieltä voi tulla hyvinkin jyrkkää kommenttia ja itseasiassa eräs nuori kaveri tuhahteli siihen malliin, että ajatus mun tatuoidusta käsivarresta ei kovinkaan paljon lämmittänyt hänen mieltään. Mutta toisaalta, hänellä ei valitettavasti ole minkäänlaista sananvaltaa tähän asiaan. :)

Jaa-a, pitäisköhän käsitöistäkin jotain kirjoitella. Ensimmäinen Monkey valmistui. Hyvä tuli ja toinen on kovaa vauhtia etenemässä kohti kantapäätä.

Mummun kanssa lähdettiin eilen ajelemaan Kauhajoelle päin. Ennen kymmentä oltiin jo pelipaikalla ja puoli yhdeltätoista lähdettiin takaisin päin. Eipä siinä nenunen kauaa tuhise kun tietää mitä hakee. Puhelivat kaupassa,että aikovat aloittaa lankojen nettimyynnin mikä on oikein oikein hyvä juttu.

Hakusessa oli ohutta sukkalankaa ja olin iloisesti yllättänyt kun löysin Trekkingiä. Ja se sopii kuin nenä päähän uusimman Knittyn Sweetpea-sukkiin.

Alpakkaa ostin kahden neuletakin verran. Malleiksi olen suunnitellut tämän ja tämän. Garnstudiolla on muuten jälleen äänestys menossa ja ehkä olin hieman pettynyt malleihin. Ei tainnut olla kuin yksi tai kaksi mallia, jotka aivan ehdottamasti olisi saatava toteuttaa.

Toisille sunnuntai on aivan ehdoton lepopäivä, mutta itse tykkään touhuta juuri sunnuntaisin. Ja nimenomaan kotona. Sunnuntai on ehdottomasti paras päivä viikossa, aamuisin saa herätä aivan rauhassa, syödä aamiaista ja lukea lehteä. Sen jälkeen virkeänä tekemään seuraavan viikoon vatsantäytteet, tiskaus, imurointi ja pölyjen pyyhkiminen. Kun nämä kaikki on saanut tehtyä, voi hyvillä mielin istahtaa sohvalla, ottaa kutimet käteen ja katsella tv:tä. Tänään viihdykkeen virkaa on toimittanut veljeltä lainatut Bam Margeran Viva La Bam-jaksot. Aivan hulvatonta menoa! Arki unohtuu ja kunnon naurut tekee aina hyvää.

Huomenna on taas mukava mennä töihin. Koskaan ei tosin tiedä miten viikko lähtee käyntiin, mutta onneksi meillä on muutama sellainen ihminen ja persoona isolla P:llä, että jo pelkästään heidän takiaan töihin menee mielellään.

Ja jotta JepJep ei kokisi aivan hirmuisia vieroitusoireita, yritän kovasti päivittää ainakin kerran viikossa. :)

Ajattelin esitellä muutamia tekemiäni ristipistotöitä. Viimeksi taisin tehdä näitä vuosi sitten, ennenkuin löysin neuleblogit ja innostuin jälleen kutomisesta. Aika kun ei valitettavasti riitä molempiin ja tällä hetkellä sukat ynnä muut ovat etusijalla. Nämä ovat viimeisimmät valmistuneet, ovat olleet valmiina jo reilun vuoden, mutta en ole saanut aikaiseksi viedä kehystämöön. Ehkä sekin päivä joskus koittaa. :)

Aloittelin uusia sukkia. Fortissima Sockaa ostin ensimmäistä kertaa ja mielekäs malli sille on ollut hakusessa. Ehdotonta ykköstä ei oikein löytynyt joten nappasin Knittyn Monkeyn. Oikein kiva ja näpsäkkä malli, helppo ja nopea.

Kyllä nyt pahasti näyttää siltä, että kesäflunssa on tuloillaan. Pää jyskyttää ja kurkkua krohisuttaa. Kaiken tämän lisäksi töissä tuli vastaan muutama tilanne, joihin en "harjaantumisjaksolla" ollut törmännyt ja niistä piti selvitä ihan yksin. Onneksi ihmiset, joiden kanssa olen ollut tänäänkin tekemisissä, ovat uskomattoman mukavia. Notkuin puhelimessa melkein puolet päivästä selvitellen näitä asioita, mutta kunhan saan kaikki tarvittavat materiaalit sun muut, niin selviän hommasta. Joten kaiken tämän jälkeen päätin palkita itseni pizzalla, joka hävisikin sisuksiin hyvin vauhdikkaasta. Mutta jälleen oli erittäin mukava päivä töissä ja menen sinne mielelläni huomennakin. :) 

Tilasin tänään Interweave Knitsin ja ajattelin kysäistä mitä olette tykänneet lehdestä ja onko toimituksissa ollut minkäänlaisia ongelmia.

Kyllä nyt on hyvä olla kun on kahdet sukat valmiina. Niillä voi tyytyväisenä tepsutella menemään töissä. Eli Jaywalkerit ja Lunihiutaleet. Lumihiutaleissa ei kuvio näy niin hyvin, mutta en jaksanut sen enempiä ruveta kameran kanssa tihrustelemaan.

MacP on langan päättelyitä valmis. Siitä tuli ihan ok, mutta risteilylle on ottanut mukaan, on liian lämmin tällaisille ilmoille. Vielä kun saisi napit ostettua ja tosiaankin langanpäät pääteltyä.

Tänään oli töissä oikein mukava päivä. Hommat alkavat jo sujua, vastuuta on tosin tällä hetkellä enemmän kuin koskaan ja se hieman hirvittää, mutta kyllä siitä selvitään. Yllätyin tänään kuinka raskasta on vastailla puhelimeen koko päivän. Puolet ihmisistä on lomilla tai muuten vain poissa ja siinä saa sitten vastailla vähän jokaisen puhelimeen. Eniten inhoan vastata vaihteen puhelimeen, koska sinne ne ulkomaanihmeet yleensä soittavat ja sitten pitäisi pystyä sanomaan englanniksi jotain. Kyllä se onnistuu, mutta ei vain niin hohdokkaasti.

Kun nyt vain ei olisi tulossa kipeäksi. Kurkku on ollut karhea kuin hiekkapaperi, pärskyttää ja päätä särkee. Tiedä sitten onko tämä tulosta laivan hillittömästä ilmastoinnista vai aivastelevista collegoista. Laivalla oli todella kylmä. Järjenäänen kanssa paleltiin koko aika. Molemmilla oli kutimet mukana ja oleskelutiloissa tuli kudottua hyvään tahtiin ja kerättiin siinä samalla muutamia uteliaita katseita. 

Suklaanhimo on hyvin voimakas kun se ottaa valtaansa. Aamusta lähtien mulla on ollut aivan hirveä päänsärky, joten ajattelin, että pysyttelen sisätiloissa koko päivän ja kuljen tukka pystyssä. Pään roikottaminen alassuiten lavuaarin päällä ei houkutellut sitten millään tasolla, muttamutta...Sitten kun suklaanhimo iskee niin sille ei yksinkertaisesti voi mitään. Pää oli saatava edes jonkinlaiseen edustuskuntoon, jotta kehtasin mennä hakemaan sitä hemmetin suklaata. Kyllä oli oksennuksessa pitelemistä kun hiuksiani pesin ja pyörrytti melkolailla. Hammasta purren sain kuitenkin hiukseni pestyä ja asetettua jonkinlaiseen järjestykseen ja kuulkaa kyllä maistui suklaa kaiken pyörrytyksen ja oksetuksen jälkeen hyvälle! :)

Eilen vietin äitini kanssa päivän Helsingissä. Ikeassa notkuttiin muutama tunti ja kummasti sieltä vain tavaraa jää käteen vaikka mitään ei pitänyt ostaa. Kaikki mitä ostin tuntui ainakin sillä hetkellä erittäinkin tarpeellisilta, mutta osan olisi aivan hyvin voinut jättää kauppaan. Mutta tällä kertaa en kuitenkaan ostanut mitään tilpehööriä vaan muuttamista ja uutta asuntoa ajatellen ostin säilytyslaatikoita langoille ynnä muille tilaa vieville tavaroille. Kissatkin saivat tuliaisia. Uuden, uskomattoman mahtavan paikan harrastaa nukkumista.

Oho,kuva onkin kyljellään! Olkoon, kyllä siitä yhtälailla näkee. :)

Kun Ikeassa oli poltettu kaloreita matka jatkui Linnanmäen Peacock-teatteriin, jossa katsastettiin UIT:n Da Lintsi-koodi. Hauska oli ja 1,5 h meni hyvin nopeasti. Ennen teatterin alkua meillä oli hetken aikaa kierrellä Sea Lifen matkamuisto kaupassa.Kätöseen jäivät nämä kynät, jotka tekevät minusta entistä pätevämmän sihteerikön. Työpaikan omat kynät ovat hyvälläkin tahdolla sanottuina uskomattoman surkeita. Siistiä jälkeä ei saa millään, suurin osa on kuivuneita ja kummasti ne häviävät aina pöydältä. Kuka niitäkin mahtaa nälkäänsä popsia... Järjenääni voinee sanoa, että kynien kuvitus sopii mitä parhaiten työhöni. Vai mitä? :) Merenneitoja ja merirosvoja...

Juu, eli sunnuntai on ollut melkein täydellinen. Aamulla heräsin klo 8, söin, tein ruokaa ja imuroin. Sitten olikin 3 h päikkäreiden aika päänsäryn vuoksi. Kun tuosta lievästä koomasta heräsin, jatkoin MacP:n kutomista, joka on siinä vaiheessa, että toinen hiha on melkein valmis. Jos se nyt vain onnistuu ja lanka riittää loppuun asti, saan sen hyvinkin ajoissa valmiiksi ennen ensi lauantain risteilyä. Päänsäryn lisäksi sunnuntain täydellisyyttä häiritsi eräs miespuolinen henkilö, jonka toiminta aiheuttaa suurta hämmennystä, mielipahaa ja ärsytystä, mutta toisaalta aika-ajoin myös suurta onnellisuuden tunnetta ja ilon purkauksia ja typerää virnistelyä. Ota niistä ja niiden tavoista ja ajatuksista sitten selvää.

Ajelin tuossa perjantaina pitkin työmaata isolla autolla korkkarit jalassa. Mietinpä, että kuinkakohan moni mies voi sanoa pystyvänsä samaan.

Pesänrakennusvietti on kummallinen juttu tai pitäisköhän mun puhua pesänhoivaamisvietistä. En ole ihan varma onko tämän päiväinen ollut sitä, mutta kyllä on tullut siivottua ja pitkästä pitkästä aikaa teki mieli leipoa. Aamulla ensimmäisenä juuriharjan kanssa pesin vessan ja suihkun lattiasta kattoon, imuroin ja tein kaikkea muuta pientä. Huomiseksi suunnittelin mattojen tamppauksen, lattioiden pesun ja pölyjen pyyhkimisen. Ikkunoita en vielä pese, sen säästän sitten siihen hetkeen kun pääsen muuttamaan. Ja kaikki tämä luultavasti vain sen takia, että viime yönä sain erään hyvin mieluisan puhelun, joka kyllä pelasti koko loppuviikon. Eikä ole ensimmäinen kerta kun tämän saman ihmisen puhelun jälkeen jaksan ja viitsin siivota oikein kunnolla rätit viuhuen. Ja teen sen jopa mielelläni, yleensä pelkkä ajatuskin siivoamisesta aiheuttaa hampaiden kiristelyä.

Leivoin siis ihan perus marjapiirakan. Hyvää tuli ja mikä kaikkein parasta, saan syödä koko piirakan ihan itse. Naminami!!

Ystäväni vastasyntyneelle tytölle suunniteltu kesähattu on valmis. Ohje oli helppo ja nopea, toivottavasti on sopivan kokoinen. Lankana käytin Novitan bambua, mutta en enää koskaan osta kyseistä lankaa. Venyy ja paukkuu ja on niin "löysää", että kutoessa rispaantuu. Yritän muistaa ottaa kuvan sitten kun menen vauvaa katsomaan.

Huomenna Järjenäänen kanssa pämppäämään!!

Ensimmäinen Jaywalker Supersocken Bamboosta on valmis. Ihan nätti tuli, erittäin helppo ja mukava tehdä. Eipä siitä kai oikein mitään muuta sanottavaa ole. Voi olla, että kunhan parin saan vielä valmiiksi, en enää tätä mallia tee. On ehkä liiankin helppo ja sen takia hieman tylsä malli. Mutta kertokaa ihmeessä, miten omasta jalasta saa hyvän kuvan ilman avustusta?!

Tänään ei töissä tapahtunutkaan kauheita. Tosin vielä ei kannata nuolaista ennenkuin tipahtaa sillä pomo tulee töihin vasta huomenna. Mutta ehkä selvisinkin vain pelkällä säikähdyksellä....toivossa on hyvä elää. :)

Olo on eilisestä epätoivosta onneksi jo helpottunut. Ei niille mokkasiineille nyt enää mitään mahda, joten miksi pilata viikonloppu ja murehtia? On tässä maailmassa paljon vakavampia ja tärkeimpiä asioita. Kuten kutominen... :)

MacP edistyy huimaa vauhtia. Nyt rupeaa jo näyttämään siltä, että saan sen ennen risteilyä valmiiksi. HyväHyvä!! Takakappale on valmis ja toinen etukappale etenee hyvää vauhtia. Muita töitä en tässä välissä ole tehnyt, jotta tämä nyt vain tulisi valmiiksi.

Ystäväni synnytti keskiviikkona tytön! Heidän ensimmäiselle tyttärelleen vein lahjaksi ristipistotaulun, mutta nyt ajattelin viedä yllätysyllätys jotain kudottua. Knitting Daily-nettilehdestä löysin suloisen vauvan hatun ohjeen ja ostinkin siihen Novitan vaaleanpunaista bambua. Vähäsen jäin miettimään, että sopiiko tuo lanka vauvanvaatteisiin, mutta onhan se parempi kuin villa ja niin pehmeää.

Kyllä sain taas eilen makeat naurut! Romeota ei ole vielä leikattu ja pallit on sen mukaiset. Kasvattajakin naureskeli Romeon pallien kokoa. Ei siinä muuten mitään, pallukat on vain niin isot, että hiekkalaatikolla visiteerattuaan ne ovat yleensä pissasta aivan märät. Jos en heti kerkiä pyyhkimään, hiekan sekaista pissaa on sitten jo sängyssä ja sohvalla ja ruokapöydällä ja...Eilenkin sitten Romeo kaiveli hiekkistä ja minä olen korvat höröllä, että mitä asiaa se tällä kertaa toimittaa. Kaivamisen nopeudesta ja kestosta sen tietää, joten vessapaperia käteen ja odottamaan, että nuori herra on tarpeensa tehnyt ja sitten pyllyä ja palleja pyyhkimään. Ja siinä tuli mieleeni, että kaikkea sitä joutuukin tekemään. :)