Tänään on ollut kerrassaan masentava päivä. Vettä sataa ja flunssa on nyt jo toista viikkoa. Loppu päivästäkin on tulossa ikävä. Flunssan takia ei jaksa lähteä minnekään vaikka mieli tekisi ja toisaalta ei ole ketään kenen kanssa lähtisi. Nämä on niitä sinkkuuden kiroja. Kaikki voimat on mennyt sairasteluun ja tajusin juuri etten ole yli viikkoon imuroinut tai tiskannut. Ja nurkissa lymyävistä karvapalloistahan sen huomaa. Nyt kyllä täytyy jotenkin yrittää ottaa itseään niskasta kiinni sillä illalla on tulossa muutama vieras ihastelemaan Romeota.

Kissoista jälleen puheenollen. Onko kenelläkään teillä sellaista kissaa, joka osaa aukaista jääkaapin oven? Minullapa nimittäin on. Eräänä aamuna tulin kaupasta ja ihmettelin omituista hurinaa. Keittiöön mennessä sitten huomasin, että on näköjään kateille tullut nälkä. :) Salaatit oli vedetty lattialle, mutta muut einekset oli jätetty rauhaan. Siinä sitten pää höyryten pohdin, että miten on voinut olla mahdollista. Ei tarvinnut pitkään miettiä kun Taisto päätti demonstroida miten homma toimii. Ja näpsäkkäästi se sujui, kynnellä tiivisteestä kiinni ja pieni veto. Siinä se! Tyhmä kun en heti ymmärtänyt. :) Joten vaatteet päälle ja suunnistin lelukauppaan, josta ostin lapsilukon. Kyseisen vehkeen käyttötarkoitusta en halunnut myyjälle mainita. :) Mutta sen jälkeen on jääkaapin ovi pysynyt visusti kiinni. Tosin vierailta saan aina hieman epäuskoisia katseita, kohotettuja kulmia ja naurun tyrskähdyksiä kun kerron miksi ovi ei aukea. Ja tottakai meillä on vessanpytyn kannen päällä sivistyssanakirja samaisesta syystä.

Eilen sitten valmistui serkun joululahjahuivi. Varsin kivuton prosessi, sellainen aivoton työ, jotka aina silloin tällöin ovat ihan hyväksi. Teddystä tein helmineuleella. Ihan söpö siitä tuli.

Näistä on tulossa ystävälle kuuran kosketus-sukat, jotka toivottavasti valmistuvat jouluksi. Kuva ei taaskaan ole hyvä, mutta minkäs teet.

Ja tällaisen ostin tänään. Kuumavesipullon, joka lämmittää aivan ihanasti. Mulla kun on taipumus palella jatkuvasti niin tämä on jotain aivan taivaallista. Varsinkin jalkojen päällä kun koneella istuu.

Näin lopuksi ajattelin ihmetellä miesten logiikka ja järjen juoksua. Millä perusteilla ja järjellä mies jättää vastaamatta tekstiviestiin, jossa on ihan selkeä ja asiallinen kysymys? Ei mitään syvällisiä pohdintoja eikä mitään hempeilyä vaan ihan "jokapäiväinen" kysymys. Niiden kanssa on välillä niin vaikeata, että ei oikein tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. :)